On se mielenkiintoista, miten tämä koronapandemia ja sen myötä tullut Uusimaan rajojen sulkeminen vaikuttaa ihmismieleen. Vaikka hyvin harvoin käymme koiran kanssa autolla missään ainakaan kotikaupungissamme, Tuomas oli nyt saanut päähänsä, että mennään jonnekin kansallispuistoon. Pienen pähkäilyn jälkeen Nuuksion sijasta päätimme mennä lähempänä olevaan Sipoonkorven kansallispuistoon. Koska olimme lukeneet, että kansallispuistot olivat olleet hyvin ruuhkaisia tämän tilanteen aikana, ehdotin, että lähdettäisiin kahdeksalta liikkeelle.

Ja niin teimme, heräsimme lauantaiaamuna seitsemältä, jotta ehtisimme kahdeksalta matkaan! Pakkasimme mukaan termarillisen kuumaa kaakaota, litran pullon vissyä, edellispäivänä ostamamme lohi- ja jokirapupatongit sekä Diolle oman vesipullon. Taannoisen hampaidenpoiston takia Dio ei saanut vieläkään syödä mitään kovaa, joten mitään syötävää emme sille ottaneet.

Näin aamusella paikalla ei ollut kuin vasta kaksi autoa ja saimmekin kulkea aika rauhassa. Olimme valinneet puiston pisimmän merkityn reitin, 4,8 km pituisen lenkin. Minä pysähtelin vähän väliä kuvaamaan jotain maisemaa ja annoin Dion myös haistella, joten mistään tehokkaasta lenkkeilystä ei voi puhua.

Diolle hieman jännitystä aiheuttivat muutamat ritiläportaat, joista osan se pystyi kiertämään tulemalla niiden viertä, mutta eräät verrattain jyrkät portaat se joutui kulkemaan jalat täristen.

Pysähdyttiin lenkin loppupuolella tasakalliolle syömään eväitä. Valitsin paikaksi syrjässä olevan puunrungon, jossa oli kätevä istua eväitä syöden ja siihen sai kätevästi Dionkin kiinni. Vähän säälin ilman ruokaa jäänyttä koiraa, joten annettiin sen nuolla ihan lopuksi meidän eväskippo jäänteineen (tätäkään harvoin tapahtuu!). 

Yhteensä oltiin vähän päälle parisen tuntia reissussa. Loppuretkestä alkoi jo tulla enemmän ihmisiä vastaan ja oli hyvä lähteä, ennen kuin alkoi liika väenpaljous ahdistaa. :D Kierrettiin vielä pikkulenkki ennen autolle menoa.